Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Länsiratikat-hanke, Huopalahdentie-Munkkiniemensilta, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Päätöksessä hyväksytään myös ilmoituksen mukainen muutos pilaantuneen maaperän puhdistamisesta annetun päätöksen 1.6.2020 § 95, HEL 2020-003751 aluerajaukseen.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö: Piia Häkkinen, piia.hakkinen@hel.fi

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 29. ja 30. kaupunginosissa (Haaga ja Munkkiniemi) usealla eri kiinteistöllä, jotka pääasiassa omistaa Helsingin kaupunki kuutta kiinteistöä lukuun ottamatta. Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu on toimittanut ilmoituksen täydennyksenä valtuutukset, joilla kiinteistöjen 91-895-2-6, 91-30-127-3, 91-30-127-4, 91-30-127-7, 91-30-128-2 ja 91-30-127-6 omistajat ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa pilaantuneen maaperän puhdistamiseen omistamallaan alueella. Ilmoitusalueen kiinteistöt ja niiden omistajat on esitetty alla olevassa taulukossa.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 20.3.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

-    Liite 1: Helsingin kaupunki, Länsiratikat, Helsinki, Huopalahdentie-Munkkiniemensilta, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Ramboll Finland Oy, 20.3.2026 (Päivitetty 24.4.2026)
-    Liite 2: Kiinteistötiedot
-    Liite 3: Asemakaava

Ilmoitusta on täydennetty yksityisten kiinteistönomistajien valtakirjoilla/valtuutuksilla sekä 17.4.2026 ja 24.4.2026 mm. ilmoitusalueen tutkimus- ja kunnostusraporteilla, ilmoitusalueen muuttuneella rajauksella sekä tarkennetuilla tiedoilla alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden huomioon ottamisesta, puiden siirrosta ja maaperänäytteenotosta.

Aikaisemmat tutkimukset ja kunnostukset

Ilmoitusalueella tehtyjen tutkimusten ja kunnostusten toimenpiteet on kuvattu seuraavissa raporteissa:
-    Tutkimusraportti, Munkkiniemenaukio, Helsinki, Sitowise 27.10.2025.
-    Tutkimusraportti, Helsingin kaupunki, TEK, Läntinen bulevardikaupunki, Kivitorpankenttä ja Niemenmäenpuisto, Helsinki, Vahanen Environment Oy, 1.2.2022
-    HSY, Maaperätutkimukset, Munkkiniemen vesihuoltohanke, Pöyry Finland Oy, 17.10.2019.
-    Loppuraportti, Neste Markkinointi Oy, Neste Helsinki Munkkiniemi, Saastuneen maan ja huokosilmapuhdistus, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 29.8.1999.
-    Toimenpideraportti, Neste Markkinointi Oy, Neste K Helsinki Munkkiniemi, FCG suunnittelu ja tekniikka Oy, 12.3.2018.
-    Väliraportti, Neste markkinointi Oy, Neste Helsinki Munkkiniemi, Saastuneen maan ja orsiveden puhdistus, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 15.1.1998.

Osa-alueeltaan korvattava päätös

Länsiratikat-hankkeen ilmoitukseen välillä Huopalahdentie-Munkkiniemensilta liitetään osa-alue aikaisemmasta päätösalueesta, ja korvataan näiltä osin tästä ilmoituksesta annettavalla päätöksellä. Tällä päätöksellä korvataan Laajalahden aukion ja Munkkiniemen puistotien osuudelta päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Munkkiniemessä vesihuollon perusparannuksen ja Kielosaarenpuiston alueilla (1.6.2020, 95 §, HEL 2020-003751). Alueet ovat Helsingin kaupungin omistuksessa. Länsiratikat-hankkeeseen liitetty alue on esitetty alla olevassa kuvassa. Päätöksen 1.6.2020, 95 § mukainen alue on esitetty kuvassa harmaalla korostuksella ja Länsiratikat-hankkeelle siirtynyt alue on mustalla katkoviivalla merkatun alueen oikealla puolella.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Alueen pohjoisreuna sijaitsee Huopalahdentien ja Vanhan viertotien risteysalueella, josta se jatkuu Huopalahdentien eteläpäähän. Suunnittelualueeseen kuuluvat myös Huopalahdentien risteävien
katujen (Lapinmäentie, Ulvilantie, Tietokuja, Lokkalantie ja Perustie) risteysalueet, Turunväylän liittymän alue sekä Munkkiniemen puistotie, Munkkiniemenaukio ja maa-alueet Munkkiniemensillan itä- ja länsipuolilta. Alueen pituus on noin 2 km ja laajuus noin 19 ha. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa karttakuvassa violetilla rajauksella.

Suunnittelualue on pääosiin liikennekäytössä olevaa katualuetta sekä puistoaluetta. Huopalahdentien katualue rajautuu ympäröiviin asuntotontteihin, puistoalueisiin sekä keskustatoimintojen korttelialueisiin. Turunväylän sisääntulotien pohjoispuolella suunnittelualue rajautuu pysäköintipaikkojen korttelialueeseen (91-30-223-1), liike- ja toimistorakennusten korttelialueisiin (91-30-128-2 ja 91-30-112-8), huoltoaseman korttelialueeseen (91-30-118-3) sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelurakennusten korttelialueeseen (91-30-226-1).

Kohteeseen on suunnitteilla uusi raitiovaunulinja, mihin liittyy uuden kunnallistekniikan ja kaupunkiympäristön rakentamista. Turunväylän tiealueen järjestelyt Huopalahdentien liittymässä on määritelty osaksi Länsiratikat-hanketta. Huopalahdentie muuttuu bulevardikaduksi ja sen molemmille puolille toteutetaan kaksisuuntaiset pyöräliikenteen järjestelyt. Huopalahdentielle sijoittuu myös kaksi alikulkua ja toisen osalta varaudutaan sillan purkuun ja uudelleen rakentamiseen. Turunväylän ja Huopalahdentien liikennejärjestelyiden vaatimat kaivutyöt ulottuvat syvimmillään noin 4 metrin syvyydelle nykyisestä maanpinnasta. Alueelle sijoittuu viherkaistoja ja puita on suunniteltu siirrettäväksi.

Suunnittelualueella on useita voimassa olevia asemakaavoja. Kohteen maankäyttöön ei ole tulossa muutoksia, vaan alue tulee olemaan edelleen pääosin liikennekäytössä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Maanpinnan taso ilmoitusalueella vaihtelee välillä +1,1…+12,7 (N2000). Alimmillaan maanpinta on Munkkiniemensillan alueella ja ylimmillään Viertotien alueella, suunnittelualueen pohjoispäässä. Helsingin karttapalvelun mukaan alueen maaperä koostuu pääosin täyttömaasta, jonka alla on joko kalliota, moreenia, silttihiekkakerros tai savikerros. Ilmoitusalueen eteläisissä osissa Laajalahden aukion ja Munkkiniemensillan alueilla esiintyy GTK:n mallinnuksen mukaan todennäköisesti happamia sulfaattimaita.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä myöskään hyödynnetä talousvesikäytössä. Lähin luokiteltu pohjavesialue (0109202 Kaivoksela) sijaitsee noin 5 km kohteen pohjoispuolella. Se on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä sijaitsee pohjaveden ja orsiveden pinnankorkeuden havaintopisteitä.

Munkkiniemensilta ylittää Huopalahden vesialueen, joka on luokiteltu herkäksi vesikohteeksi. Herkän vesikohteen suojavyöhyke ulottuu Munkkiniemenaukiolta Paciuksenkadun pohjoispäähän. Tämän lisäksi suunnittelualueeseen kuuluva osuus Munkkiniemen puistotien länsipäädystä sijaitsee herkän vesikohteen suojavyöhykkeellä.

Haitta-aineita koskevat tiedot

Suunnittelualueella tehtiin maaperän pilaantuneisuustutkimuksia alueen pohjatutkimusten yhteydessä syyskuusta 2025 maaliskuuhun 2026. Suunnittelualueelle tehtiin yhteensä 55 kairatutkimuspistettä, joista otettiin näytteitä yhteensä 176 kpl. Näytteenotto tehtiin kolmen metrin syvyydelle tai kallion pintaan saakka.

Siirrettäväksi suunniteltujen puiden alueiden pintamaissa ei todettu VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Hankkeella ei ole vielä tarkkaa tietoa paikoista, minne siirrettäväksi suunnitellut puut tullaan siirtämään. Mahdolliset kynnysarvon ylittävät pitoisuudet otetaan huomioon puiden sijoituspaikan valinnassa siten, että kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia ei kulkeudu puhtaille alueille.

Yhdessä tutkimuspisteessä havaittiin pintamaassa 0–0,5 m syvyydellä muutamia tiilen paloja. Muuta jätteisyyttä ei todettu.

Happamien sulfaattimaiden esiintymistä on tutkittu ilmoitusalueella kuudesta tutkimuspisteestä Turunväylän ja Paciuksenkadun välisellä alueella. Viidessä tutkimuspisteessä todettiin potentiaalisia happamia sulfaattimaita esiintyvän 2–6 metrin syvyydessä.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Suunnittelualue on pääasiassa asfaltoitua katualuetta, jolla on muutamia viherkaistoja. Maaperä on pääasiassa täyttömaata, jonka alla on moreenia. Tutkimusten perusteella maaperässä todettu pilaantuneisuus sijaitsee 0–2 metrin syvyydessä maanpinnasta.

Maaperässä todetut raskasmetallit ovat käytännössä kulkeutumattomia. Helsinki kuuluu arseeniprovinssiin, jolloin arseenia voi esiintyä maaperässä luontaisesti. PAH-yhdisteet naftaleenia lukuun ottamatta, ovat niukkaliukoisia ja kulkeutuvat heikosti. Naftaleeni on liukeneva ja kulkeutuva. Öljyhiilivetyjen kevyet jakeet voivat kulkeutua, kun taas raskaat jakeet ovat hyvin niukkaliukoisia ja heikosti kulkeutuvia. Haihtuvista yhdisteistä dikloorimetaani on hyvin liukeneva, erittäin haihtuva ja erittäin kulkeutuva. Öljyhiilivetyjen keski- ja raskaita jakeita on todettu maaperässä yli alemman ohjearvon pitoisuuksina. Teetettyjen fraktioiden perusteella todetut pitoisuudet keskittyvät alifaattisiin E16-E21 ja aromaattisiin EC21-35 jakeisiin, jotka ovat hyvin niukkaliukoisia, kulkeutumattomia ja joko hyvin heikosti haihtuvia tai kohtalaisesti haihtuvia.

Herkän vesistöalueen suojavyöhykkeellä todetut haitta-aineet ovat pääasiassa kulkeutumattomia. Suojavyöhykkeen ulkopuolisilla alueilla suunnittelualueen pohjoisosassa ainoastaan naftaleeni ja dikloorimetaani liukenevat, haihtuvat ja voivat kulkeutua. Suunnittelualue on pääasiassa asfaltoitua katualuetta, jolloin suodattuminen maaperään on vähäistä lukuun ottamatta viherkaistoja.

Herkän vesistöalueen suojavyöhykkeellä herkän maankäytön ekologinen viitearvo ylittyy lyijyn ja sinkin osalta. Katualueilla ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä ekologisia arvoja, joka aiheuttaisi ekologisia riskejä. Maaperäeliöstö on todennäköisesti sopeutunut, sillä pilaantuneisuus on vanhaa.

Kohteessa ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ja nykyinen maankäyttö huomioiden ole riskiperusteista kunnostustarvetta.

Puhdistustavoitteet

Maaperätutkimusten ja riskinarvioinnin perusteella ilmoitusalueella ei ole riskiperusteista puhdistustarvetta. Maaperän puhdistustarve alueella aiheutuu rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla. Alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueelta todetaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla.

Putket, kaapelit ja muut vastaavat kunnallistekniset rakenteet asennetaan siten, että niitä ympäröi riittävä kerros maa-ainesta, jossa haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Pilaantuneen maaperän puhdistaminen toteutetaan massanvaihdolla alueen rakentamisen edellyttämien kaivutöiden yhteydessä ja syntyneet kaivannot täytetään pilaantumattomilla maa-aineksilla rakentamisen edellyttämään tasoon. Haitta-aineita sisältävä maa-aines poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa puhdistustavoitteiden mukaisesti. Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset, jotka eivät kelpaa hyödyntämiseen, toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoina käytetään lähtökohtaisesti sähköisiä siirtoasiakirjoja, jolloin toteutuneet kuljetus- ja määrätiedot siirtyvät automaattisesti SIIRTO-rekisteriin.

Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään kaivun ja välivarastoinnin aikana. Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella, vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Ilmoitusalueella voidaan kuitenkin tilapäisesti välivarastoida pilaantuneita maa-aineksia massojen lajittelun ja/tai laboratoriotutkimusten ajaksi. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa. Kaivumaiden välivarastointitoiminta sijoitetaan sellaiseen kohtaan ja toteutetaan siten, että välivarastoinnista ei aiheudu pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista.

Ilmoituksessa on esitetty, että suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon happamien sulfaattimaiden esiintyminen. Potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden kaivuita pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään, mutta kaivuita on suunniteltu tehtävän vähintään 2–3 metrin syvyyteen. Kaivuihin tulevat maat toimitetaan paikkaan, jolla on luvat vastaanottaa kyseisiä maita.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä (< 2 %) mineraalisia rakennusjätejakeita (betoni, tiili).

Hyödyntäminen toteutetaan seuraavin periaattein:
-    Pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot.
-    Pintamaakerroksen alla yli 0,5 metrin syvyydellä haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.
-    Pinnoitetuilla alueilla (asfaltti tai vastaava kiinteä pinnoite) pinnoitteen alapuolisissa kerroksissa voidaan hyödyntää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.
-    Kunnostusalueella ei hyödynnetä haitta-aineilta haisevia maa-aineksia, haihtuvia yhdisteitä, POP-yhdisteitä tai elohopeaa yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.
-    Johto- ja putkikaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää kynnysarvotason alittavia maa-aineksia.

Kynnysarvot ylittäviä maa-aineksia hyödynnetään vain sellaisissa kohdissa, joissa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin voi kertyä työn aikana vettä kaivua haittaavia määriä. Pilaantuneiden alueiden kaivantovedet tutkitaan ja johdetaan jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vedet kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelyyn esim. imuautolla. Pilaantuneiden kaivantovesien tutkiminen ja viemäriin johtaminen tehdään kohteeseen Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY) haettavan viemäröintiluvan ehtojen mukaisesti. Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esimerkiksi öljynerottimella, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Osa ilmoitusalueesta sijaitsee herkän vesikohteen suojavyöhykkeellä. Suojavyöhykkeen rajauksen sisäpuolella syntyvät pilaantuneiden maa-alueiden kaivantovedet johdetaan viemäröintiluvan ehtojen mukaisesti jätevesiviemäriin. Tutkitusti puhtaita kaivantovesiä voidaan imeyttää pilaantumattomaan maaperään. Kaivantovesien imeytys toteutetaan maanomistajan luvalla niin, että siitä ei aiheudu purkualueen liettymistä, vettymistä tai muuta haittaa ympäristölle. Herkkien vesikohteiden suojavyöhykkeiden ulkopuolisten pilaantumattomien alueiden työmaavedet tullaan käsittelemään ja johtamaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen ja siinä edellytetyn erillisen työmaavesien hallintasuunnitelman mukaisesti.

Koska alueella on todettu potentiaalisesti hapanta sulfaattimaata, alueella on tarpeen varautua happamien vesien neutralointiin sekä veden pH-arvon seurantaan. Vesienhallintatoimenpiteet on esitetty työmaaveden hallintasuunnitelmassa.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneen maan kaivannoista ja herkän vesikohteen suojavyöhykkeen alueen kaivannoista pois johdettavan tai maahan imeytettävän veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperästä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan lisäksi viemäröintiluvassa edellytettävät muut mahdolliset vedenlaadun parametrit ja haitta-aineet.

Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kallioon rajoittuvilta kaivualueilta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä. Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös ko. haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Ilmoitusalueelle tai sen rajalle jäävät maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot, merkitään huomiorakenteella. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkkaanväristä huomioverkkoa.

Eristysrakenne toteutetaan, mikäli pilaantuneisuus jatkuu alueen ulkopuolelle ja/tai se on kaivuteknisesti mahdotonta poistaa sekä on riski, että pilaantuneisuus voi kulkeutua takaisin puhdistetulle alueelle. Rakenne suunnitellaan aina erikseen tapauskohtaisesti. Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainnit (X, Y, Z) mitataan ja ne esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaan riskejä hallitaan merkitsemällä alue, haitta-aineiden leviämisen estämisellä mm. pölyn ja ajoneuvojen mukana sekä työmaan turvallisuusohjeistuksella.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Ilmoituksessa on esitetty työn aikana mahdollisesti ilmeneviä poikkeavia tilanteita sekä toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla. Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan maanrakennustöiden ja pilaantuneen maaperän puhdistustyön aloitusajankohta on toukokuussa 2026. Rakennustyöt jatkuvat arviolta vuoteen 2029.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole. Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu on toimittanut ilmoituksen täydennyksenä valtuutukset, joilla kiinteistöjen 91-895-2-6, 91-30-127-3, 91-30-127-4, 91-30-127-7, 91-30-128-2 ja 91-30-127-6 omistajat ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa pilaantuneen maaperän puhdistamiseen omistamallaan alueella. 

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Länsiratikat-hankkeessa välillä Huopalahdentie-Munkkiniemensilta, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa sekä ilmoituksessa esitettyjen puhdistustavoitteiden mukaisesti, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Ilmoitusalueen ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot, ellei aluetta ole päällystetty tiiviillä rakennekerroksella. (VNa (214/2007) 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

4. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

5. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen käytössä. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki (26/1920) 17 §)

6. Ilmoitusalueelle mahdollisesti tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot tai arseenin osalta sen alueellisen luontaisen taustapitoisuuden, ja mahdollinen jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

7. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa (214/2007) 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

8. Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 6)

9. Puhdistettavalta alueelta on otettava seurantanäytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Maanäytteistä on määritettävä laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on todettu alueen aiemmissa tutkimuksissa VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina sekä ne haitta-aineet, joita aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä. (YSL 6 §, VNa (214/2007) 2 §)

10. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet edustavasti ja siten, että ne voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6, 209 §)

11. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämistä ja pohjista tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet ilmoituksessa esitetyn mukaisesti niin, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Kaivannon seinämistä näytteet on otettava maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan VNa 214/2007 mukaisen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6, 209 §)

12. Mikäli kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

13. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Eristysrakenteista ja ilmoituksesta poikkeavista huomiorakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)

14. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

15. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

16. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

17. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkaan. (JL 12, 13 §)

18. Poistettavat haitta-ainepitoiset ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

19. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

20. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

21. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta-/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).

22. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, YSA 41)

23. Kaivantoveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

24. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että maa-ainesten välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten ja happamien sulfaattimaiden välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä ja suojattava valumilta, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. Happamia sulfaattimaita saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

25. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

26. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti VNa 214/2007 mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi pääosin ilmoituksessa esitetyn mukaisesti sekä noudattaen seuraavia hyötykäyttöä koskevia määräyksiä. (YSL 32, 136 §)

27. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (kuten tiivis asfaltti). Hyödynnettävät maa-ainekset saavat sisältää enintään 2 % mineraalisia rakennusjätejakeita. Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 17 §, JL 8 §)

28. Happamia tai potentiaalisesti happamia sulfaattimaita ei saa hyödyntää ilman ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle erikseen toimitettavaa suunnitelmaa ja selvitystä toimenpiteistä ympäristön pilaantumisen vaaran estämiseksi. (YSL 27, 172 §)

29. Alueet ja syvyydet, joilla maa-aineksia hyödynnetään, tulee esittää kunnostuksen loppuraportissa. (172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

30. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

31. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

32. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

33. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

34. Kiinteistöjen 91-895-2-6, 91-30-127-3, 91-30-127-4, 91-30-127-7, 91-30-128-2 ja 91-30-127-6 omistajia tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä edellä mainittuihin kiinteistöihin kohdistuvien työvaiheiden osalta. (JL 13 §)

35. Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja kiinteistönomistajille kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista (karttapiirustus toteutuneista kaivualueista ja syvyyksistä koordinaatistoon ETRS-TM35FIN sidotulla kartalla), tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä, niiden pitoisuuksista ja käsittelystä, mahdollisista huomio- ja eristysrakenteista, alueella hyödynnetyistä haitta-ainepitoisista maa-aineksista, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkitarkkailusta. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–7)

Maaperän puhdistaminen on tarpeen, sillä alue kuuluu Länsiratikat-hankkeeseen, jossa rakennetaan uutta raitiotieyhteyttä Helsingin kantakaupungin ja Kannelmäen välille. Ilmoituksen käsittämä alue koskee väliä Huopalahdentie-Munkkiniemensilta. Ilmoitusalueella tehdyissä maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa todettiin pistemäisesti haitta-ainepitoisuuksia, jotka ylittävät enimmillään VNa 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon. Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella ilmoitusalueella ei ole todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ja nykyinen maankäyttö huomioiden riskiperusteista puhdistustarvetta. Puhdistustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla. Ilmoituksessa on esitetty puhdistustavoitteeksi, että alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueella todetaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt puhdistustavoitteet.

Ympäristöhallinnon ohjeen (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa on tarpeen ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 8–12)

Ympäristönsuojelulain 209 §:n mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös ympäristönsuojelulain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 13–14)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää mahdollisten haihtuvien tai kulkeutuvien haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 15–20)

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 21–23)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (perustelut määräyksille 24–25)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 26–29)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisella ilmoituksella voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ilmoituksen mukaan kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Ilmoituksen mukaan selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei käytetä hyödyksi.

Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Maa-ainesten seassa esiintyvien jätejakeiden sallittua enimmäismäärä on ilmoituksessa esitetyn mukaisesti tarkennettu kahteen tilavuusprosenttiin.

Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyötykäyttöön. Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto siten, ettei hyötykäytettävästä maa-aineksesta aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Lisäpilaantuminen voidaan estää mm. hyötykäyttökohteiden suunnitelmallisella sijoittelulla. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa. Hyötykäytön dokumentointi loppuraportoinnin yhteydessä on tarpeen valvontaa varten.

Alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden mahdollinen hyödyntäminen edellyttää erillistä selvitystä, koska hyödyntämisestä voi aiheutua ympäristölle haitallisten metallien liukenemista maaperästä ja ympäristön pilaantumisen vaaraa. Selvityksen perusteella viranomainen arvioi, edellyttääkö hyödyntäminen ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 30–31)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 32–35)

Kirjallinen aloitusilmoitus, tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus ympäristöteknisen valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys kiinteistöjen 91-895-2-6, 91-30-127-3, 91-30-127-4, 91-30-127-7, 91-30-128-2 ja 91-30-127-6 omistajien tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei puhdistus loukkaa yksityistä etua. Ilmoituksen mukainen puhdistusalue ulottuu kyseessä oleville kiinteistöille.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt pilaantuneen maaperän puhdistustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten puhdistuksen työvaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa ilmoitusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajille maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen korvattavuus

Päätös korvaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikön päätöksen 1.6.2020, 95 § (HEL 2020-003751) sen kanssa päällekkäisten alueiden osalta.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset 
Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta. 
Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.