Lausuntopyyntö, Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnos, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö

Kaupunginhallitus antaa ympäristöministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle seuraavan lausunnon:

Yleiset kommentit ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta

Helsingin kaupungin toiminnan kannalta EU:n ennallistamisasetuksen kaupunkiympäristöjä koskeva artikla 8 on ehdottomasti merkittävin ja kaupunki pitää tärkeänä, että sillä on ollut kiitettävällä tavalla mahdollisuus osallistua kansallisen ennallistamissuunnitelman valmisteluun osana kaupunkiteemaryhmän työskentelyä. Artiklan 8 tavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja kaupunkiympäristöjen ilmastokestävyyden parantaminen, ovat tärkeitä ja kannatettavia. On tärkeää, että kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa määriteltävät keinot ja seurantaperiaatteet tukevat näiden tavoitteiden saavuttamista tarkoituksenmukaisella tavalla. Helsingin kaupunki pitää ennallistamissuunnitelmassa esitettyjä ennallistamistavoitteita pääosin oikeansuuntaisina sekä välttämättöminä luontokadon torjumiseksi Suomessa. Määritellyt keinot ennallistamistavoitteisiin pääsemiseksi eivät kuitenkaan kaikilta osin vaikuta riittäviltä tavoitteisiin pääsemiseksi. Ennallistamiseen vaadittava rahoitusvaje on myös mittava eikä suunnitelmassa esitetä merkittäviä uusia keinoja rahoitusvajeen umpeen kuromiseksi.

Helsingin kaupunki toteaa, että koska ennallistamisasetuksessa tarkoitettuja kaupunkivihreän ja latvuspeiton tyydyttäviä tasoja ei ole vielä määritelty, on vaikea arvioida ennallistamissuunnitelmassa esitetyn kaupunkiympäristöjen toimenpidekokonaisuuden vaikuttavuutta asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Helsingin kaupunki toistaa aiemmassa kannanotossa esiin tuomansa huomion siitä, että suomalaiset kaupungit ovat eurooppalaisessa vertailussa erittäin väljästi rakennettuja, ja niissä kaupunkivihreän määrä on korkea. Suomessa asetettavat tavoitetasot asetustekstin tarkoittamalle tyydyttävälle tasolle tulee määritellä siten, että tyydyttävän tason tavoittelu aidosti lisää kaupunkivihreän määrää ja latvuspeittävyyttä, parantaa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja auttaa sopeutumaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin sademääriin ja hellejaksoihin.

Kaupunkiekosysteemialueiden rajaukseen liittyvät kommentit

Helsinki pitää hyvänä, että kaupunkiekosysteemialueet on rajattu yksilöllisesti kaupunkien ominaisuuksien ja luonteen perusteella. Helsingin rajaus on tarkoituksenmukainen, sillä se sisältää käytännössä kokonaan asemakaavoitetun kaupunkialueen sekä Hernesaaren, joka sisältää merkittävää viherryttämispotentiaalia.

Kommentit kaupunkiekosysteemialueiden ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 8)

Helsingin kaupunki katsoo, että ennallistamissuunnitelmassa esitetyt kaupunkiympäristöjä (artikla 8) koskevat toimenpidekokonaisuudet (konkreettisesti viherryttävät toimenpiteet 15–18 ja viherryttämisen edellytyksiä luovat toimenpiteet 19–22) ovat kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisia, ja niillä voidaan oikein kohdistettuina edistää ennallistamisasetuksessa määriteltyjä tavoitteita kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämisestä. On hyvä, että kunnilla on mahdollisuus valita toimenpiteistä omalta kannaltaan vaikuttavimmat. Toimenpiteillä 15–18 voidaan katsoa olevan suora vaikutus kaupunkivihreän ja latvuspeiton tasoihin, koska niitä voidaan toteuttaa nykyisin kuntien käytössä olevien suunnittelukeinojen puitteissa. Loput kaupunkiympäristöjä koskevat toimenpiteet 19–22 ovat luonteeltaan välillisiä, mutta erityisesti toimenpiteiden 20 ja 22 vaikuttavuus voi olla merkittäväkin, mikäli niiden kautta on saatavissa uudenlaisia taloudellisia kannustimia suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheissa tehtäville toimenpiteille.

Toimenpiteen 15 (katu- ja liikenneympäristöjen puuston lisääminen) osalta on tärkeää huomioida, että merkittävä osa tulevilla kaupunkiekosysteemialueilla sijaitsevista liikennealueista on valtion väyläviranomaisen hallinnassa. Näillä alueilla toimenpiteen toteuttaminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä ja koordinaatiota kuntien ja valtion välillä ja valtion liikenneviranomaisten sitoutumista liikennealueiden suunnitteluperiaatteiden uudistamiseen ja tavoitteiden toteuttamiseen. Helsinki näkee myös, että toimenpiteessä 15 viherryttämistoimia tulee ottaa käyttöön myös laajoilla pinnoitetuilla alueilla, kuten pysäköintialueilla ja aukioilla.

Toimenpidettä 16 (koulujen ja päiväkotien pihojen viherryttäminen) tulisi Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan täydentää siten, että siinä huomioitaisiin myös muiden julkisten rakennuksien, esimerkiksi palvelutalojen ympäristöt. Nämä ovat pääosin julkisessa omistuksessa olevia alueita, joiden käyttäjät ovat erityisen haavoittuvia sään ääri-ilmiöiden, kuten helleaaltojen, vaikutuksille. Tämän vuoksi näiden alueiden ilmastokestävyyden parantaminen tulisi sisällyttää osaksi toimenpidettä.

Helsingin kaupunki pitää toimenpidettä 17 (kaupallisten, teollisuus- ja brownfield-alueiden viherryttäminen) kannatettavana. Helsingissä viherryttämistä voidaan edistää mm. Pitäjänmäen, Herttoniemi-Roihupellon ja Hernesaaren alueiden suunnittelussa.

Asetuksen tavoitteet koskevat ensisijaisesti kaupunkivihreän ja latvuspeiton määrän lisäämistä. Toimenpide 18 (kaupunkivihreän kytkeytyneisyyden lisääminen) voi vaikuttaa merkittävästi viheralueiden laatuun parantamalla niiden ekologista kytkeytyneisyyttä. On hyvä, että kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan on sisällytetty myös tällainen viheralueiden laatua ja monimuotoisuutta lisäävä toimenpide. Toki kytkeytyneisyyden lisäämisellä voi olla myös viherpinta-alaa ja latvuspeittävyyttä lisäävä vaikutus.

Helsingin kaupunki katsoo, että ennallistamissuunnitelman toimenpiteissä muiden kuin yleisten alueiden ja julkisomisteisten kiinteistöjen rooli on liian vähäinen. Kaupunkiekosysteemialueilla valtaosa maapinta-alasta sijaitsee yksityisomisteisilla kiinteistöillä, ja sitä kautta niiden viherryttämispotentiaali on suuri. Toimenpide 20 (kaupunkivihreän rahoituspolku ja kannusteet) on kannatettava, erityisesti mikäli sillä voidaan luoda kannusteita myös yksityisten tonttien viherryttämiseen. Toimenpiteisiin tulisi kuitenkin lisätä myös muita keinoja, joilla kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämistä yksityisillä alueilla voidaan edistää. On todettava, että kunnilla ei ole nykyisellään erityisen vahvoja ohjauskeinoja jo rakennettujen yksityisten alueiden viherryttämisen edistämisessä, joten kannusteiden kehittämisessä voisi kansallisen tason toimilla, kuten lainsäädännöllä, olla merkittävä rooli. Toimenpiteessä ei ole toistaiseksi kuvattu eri toimijoiden, erityisesti kuntien ja valtion, välistä vastuunjakoa, mikä on kuntien kannalta merkittävä tekijä. Toimenpiteeseen 20 olisi tärkeä sisällyttää myös asukkaiden omaehtoiseen viherryttämistoimintaan kannustavia malleja.

Toimenpiteen 21 (kaupunkivihreän kytkeminen kuntien käytössä oleviin ohjauskeinoihin) käytännön toteutus vaatii täsmennystä. Erityisesti kaavoitus, katusuunnitelmat ja puistosuunnitelmat ovat jo nykyisin keskeisiä kuntien käytössä olevia kaupunkivihreän ohjauskeinoja, ja niiden tavoitteellisempi hyödyntäminen on hyvä ja kannatettava tavoite. Toimenpiteen kuvauksesta ei kuitenkaan selviä, kenen vastuulla toimenpiteessä mainittujen ohjauskeinojen kehittäminen on, ja tarkoittaako se esimerkiksi lainsäädännön muutoksia. Toimenpiteessä tulisi huomioida vahvemmin myös tonttialueilla sijaitseva kaupunkivihreä ja tunnistaa asemakaavojen ja rakennusjärjestysten mahdollisuudet sen ohjaamisessa.

Toimenpide 22 (selvitetään viherympäristötavoitteiden liittämistä valtion ja kaupunkien kaupunkikehittämisen sopimusvälineisiin) on Helsingin kaupungin näkökulmasta tervetullut avaus MAL-sopimuksen kehittämiseksi. On hyvä, että toimenpiteessä on tunnistettu valtion rooli liikenneväylien aiheuttamien katkosten lieventämisessä. Viherympäristötavoitteiden lisääminen sopimukseen edellyttää sitä, että sopimuksissa sovittava rahoitustaso kasvaa samassa suhteessa mahdollisten uusien investointien kanssa. Toimenpide on mahdollista kohdistaa ainoastaan MAL-sopimuksen piiriin kuuluville kaupunkiseuduille.

Erityisesti tiiviimmin rakennetuilla kaupunkiekosysteemialueilla latvuspeiton ja kaupunkivihreän lisäämisen potentiaali on rajallinen. Toisaalta osa kaupunkien liikenneinvestointien ja muiden kehityshankkeiden tuomasta arvonlisäyksestä olisi mahdollista ohjata ekologisen kompensaation kautta monimuotoisuuden lisäämiseen kaupunkiekosysteemialueiden ulkopuolella, esimerkiksi metsäekosysteemien ennallistamiseen. Näin voitaisiin edistää ennallistamisasetuksen muiden artiklojen tavoitteiden ja velvoitteiden toteutumista. Helsingin kaupunki kannustaa tunnistamaan ennallistamissuunnitelmassa tällaisia artiklojen välisiä kytkentöjä.

Kommentit ennallistamissuunnitelman luonnoksen vaikutusten arviointiin

Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että vaikutusten arvioinnissa ei ole kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämisen tuottamia hyvinvointihyötyjä lukuun ottamatta juurikaan tunnistettu kaupunkiekosysteemialueille kohdistuvia vaikutuksia. Artikla 8:lla voi Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan olla vaikutuksia kaupunkien maankäyttöön ja yhdyskuntakehittämisen edellytyksiin. Vaikutusten suuruus riippuu luonnollisesti siitä, mille tasolle kaupunkiekosysteemialueiden kansallisen kokonaispinta-alan ja kunkin kaupunkiekosysteemialueen latvuspeiton tyydyttävä taso asettuu.

Vaikutuksissa viranomaisten toimintaan on mainittu, että ennallistamissuunnitelman toimeenpano voi joissakin tapauksissa lisätä myös kuntien viranomaisten työmäärää ja kustannuksia. Helsingin kaupunki toteaa, että vaikka toimenpidekokonaisuuksien 15–18 ja 19–22 arvioitujen kustannusten osalta on arvioitu niiden täsmentyvän myöhemmin, kun kaupunkivihreän ja latvuspeiton tavoitetasot tarkentuvat, juuri näissä kokonaisuuksissa kuntien viranomaisten työmäärän ja kuntien vastuulle tulevien kustannusten voi jo nyt kohtuullisella varmuudella arvioida kasvavan, sillä toimeenpanon vastuu on merkittävin osin kuntasektorilla, jolloin suunnitelman toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti.

Lausuntopyyntö 

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö pyytävät lausuntoja luonnoksesta Suomen kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi. Lausunto on pyydetty 27.8.2026 mennessä, eikä lisäaikaa ole myönnetty.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnon ennallistamisesta (EU) 2024/1991 julkaistiin 29.7.2024 ja se astui voimaan 18.8.2024. EU:n ennallistamisasetus toimeenpanee EU:n biodiversiteettistrategiaa ja pyrkii osaltaan pysäyttämään luontokadon etenemisen.

Asetuksen toimeenpanoa varten jäsenmaat laativat kansalliset ennallistamissuunnitelmat ja toteuttavat tarvittavat esiselvitykset ja vaikutusarviot niiden ennallistamistoimenpiteiden määrittämiseksi, jotka ovat tarpeen asetuksen 4–13 artiklassa säädettyjen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi sekä unionin yleisten tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi ottaen huomioon uusin tieteellinen näyttö. Ennallistamissuunnitelmassa tulee tunnistaa synergiat muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kanssa sekä olemassa olevan linkittyvän lainsäädännön toimeenpanon kanssa. Suunnitelmassa pitää myös tunnistaa asetuksen tavoitteiden kannalta ristiriitaiset kannustimet.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma on tiekartta EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoon. Suunnitelman ensimmäinen luonnosversio on toimitettava EU:n komissiolle syyskuun 1. päivään mennessä sitä varten erityisesti suunnitellulla lomakepohjilla. Siinä määritellään, millä keinoilla asetuksen tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030, 2040 ja 2050 mennessä. Suunnitelma on strateginen ja vaiheittain tarkentuva kokonaisuus, jossa jäsenvaltioille jää liikkumavaraa valita kustannustehokkaimmat ja kansallisiin olosuhteisiin soveltuvat ratkaisut.

Komissioon lähetettävä suunnitelma on siis vasta ensimmäinen luonnos kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta. Sen perusteella käynnistyvät keskustelut EU-komission kanssa suunnitelman tavoitteista, toimenpiteistä ja rahoituksesta. Suunnitelma tullaan vielä päivittämään mm. komission palautteen perusteella ennen lopullisen version toimittamista komissiolle syyskuuhun 2027 mennessä eli seuraavan hallituskauden alussa.

Asiasta on saatu kaupunkiympäristölautakunnan lausunto. Esitys on lausunnon mukainen.

Toimivalta

Hallintosäännön 19 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, ellei toisin ole säädetty tai määrätty, kaupungin puhevaltaa käyttää ja kaupungin esitykset ja lausunnot ulkopuoliselle antaa kaupunginhallitus.