Lausuntopyyntö, 5. vaihemaakuntakaava, VISIO – Innovatiivinen vihreä siirtymä, Uudenmaan liitto

Kaupunkiympäristölautakunta antaa seuraavan lausunnon kaupunginhallitukselle Uudenmaan innovatiivisen vihreän siirtymän VISIO-vaihemaakuntakaavan luonnoksesta.

Helsingin kaupunki pitää erityisesti maakunnallista vihreää ja puhdasta siirtymää käsittelevää vaihemaakuntakaavaa tervetulleena ja selvästi ajankohtaisena lisäyksenä maakuntatasoisen maankäytön suunnittelun ja ohjauksen kokonaisuuteen. Vihreän siirtymän teemat on tunnistettu myös Helsingin kaupungin maankäytön-, liikenne- ja energiajärjestelmäsuunnittelun kannalta hyvin olennaisiksi ja ne ovat merkittävässä roolissa Helsingin kestävyys- ja ilmastotavoitteiden toteutumisessa.

Helsingin kaupunki pitää VISIO-kaavan esitystapaa pääosin hyvänä ja toimivana maakunnallisten maankäytön kysymysten ohjaamiseen. Kaavaluonnoksessa osoitetuista merkinnöistä ja määräyksistä kuitenkin vain melko rajallinen osa on suoraan innovatiiviseen vihreään siirtymään liittyviä ja monet teemaa vain etäisesti sivuavia. Ehdotamme harkittavaksi, että VISIO-kaavan kohdentumista vihreän siirtymän kannalta olennaisiin asioihin selkeytetään. Joiltakin osin vaihemaakuntakaavaluonnos on esitystavaltaan myös tarpeettoman tarkka ja tällöin riskinä on, ettei kaavatasojen välinen hierarkia toimi tarkoituksen mukaisella tavalla. Kaavaluonnoksessa on lisäksi käsitelty teemoja, joiden sisältöä on kaavakartalle osoitettu ilmiselvästi vain pieni osa. Tällaisten teemojen ohjaaminen yleismääräyksellä olisi järkevämpi menettelytapa. Kaavassa ei tule esittää asioita vain esimerkinomaisesti, koska mahdollisena riskinä on, ettei kyseistä maankäyttömuotoa voi syntyä muualle lainvoimaisen kaavan alueelle, vaikka tämä kaavan yleisten tavoitteiden näkökulmasta olisi tavoiteltavaa.

Seuraavassa on käyty tarkemmin läpi kommentteja liittyen VISIO-vaihemaakuntakaavan sisältöön, merkintöihin ja määräyksiin.

Kommentit VISIO-vaihemaakuntakaavan sisältöön

Energiajärjestelmä

Energiasektorin osalta päästövähennystyö Helsingin kaupungin vuoden 2030 päästövähennystavoitteeseen (–85%) pääsemiseksi tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista ja korvaamista suurelta osin sähkönkäyttöön perustuvalla kaukolämmön tuotannolla. Vuoden 2040 ilmastopäästöjen nettonollatavoite edellyttää kaiken polttamiseen perustuvan energiantuotannon korvaamista polttamattomalla tekniikalla. Tulevan muutoksen mahdollistamisessa seudullisella kehityksellä on erittäin suuri rooli. Käynnissä oleva energiajärjestelmän muutos vaatii seudullisen sähkösiirtokapasiteetin varmistamista ja lisäksi energiajärjestelmään kohdistuvaa muutosta kohti päästöttömyyttä voidaan tukea parantamalla uusiutuvan sähkön tuotannon ja muun polttamattomuuteen perustuvan energian tuotannon edellytyksiä maakunnan alueella.

Lisääntyvää sähkön käyttöä ei ole omavaraisuus- ja huoltovarmuusnäkökulmista syytä perustaa vain lisääntyvän sähkön siirtokapasiteetin varaan, vaan on syytä varmistaa Uudenmaan alueen omat sähköntuotantomahdollisuudet sekä energiatehokkaat ja päästöttömät tavat lämpöenergian tuottamiseen.

VISIO-kaavassa osoitetaan Loviisan olemassa oleva ydinvoimalaitosalue kohdemerkinnällä EN/t Energiantuotannon alue. Lisäksi osoitetaan sen viereen toisella vastaavalla kohdemerkinnällä uusi sijainti energian tuotantoa palveleville laitoksille, rakennuksille tai rakenteille sekä energiantuotannon tutkimiseen ja kehittämiseen tarvittaville rakennuksille ja rakenteille. Näille kahdelle kohteelle osoitetaan yhteinen ydinvoimaloiden suojavyöhyke. Tämän lisäksi VISIO-kaavassa on yleismääräyksillä mahdollistettu pienydinvoimaloiden (Small Modular Reactors, SMR) rakentaminen ja asetettu näille tiettyjä reunaehtoja. Kaavaselostuksen mukaan pienydinvoimalat ovat uuden sukupolven ydinvoimalaitoksia, jotka ovat perinteisiä voimaloita fyysisesti pienempiä, sarjatuotantoon soveltuvia ja modulaarisesti rakennettavia. Kaavaselostuksen mukaan Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla SMR-laitoksilla haetaan ratkaisua ennen kaikkea yhteen keskeiseen haasteeseen: kaukolämmön tuotannon irrottamiseen fossiilisista polttoaineista. On kuitenkin huomioitava, että ydinvoima tarjoaa myös mahdollisuuden sähköntuotantoon Uudellamaalla.

Ydinvoimalla voi, toteutusmallista riippuen, olla merkittäviä vaikutuksia laitosta ympäröivään maankäyttöön. Ydinvoiman sijoittamiseen liittyvät terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat sekä vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen onkin perusteltua huomioida jo maakuntakaavatasolla, kuten VISIO-vaihemaakuntakaavassa on jo osin tehty. Erityisesti tarkasteltaessa muuttuvan lainsäännön ja muun säädöstön mukaista tilannetta, jossa ydinvoimaa on periaatteellinen mahdollisuus sijoittaa aiempaa lähemmäksi asutusta ja muita herkkiä toimintoja, korostuvat sekä nykyisen että tulevan maankäytön turvallisuuskysymykset. Käsitteen ”pienydinvoima” käyttöä tulisi täsmentää tai välttää koska sille ei ole selkeää ja vakiintunutta määritelmää suhteessa perinteisiin suuriin ydinvoimalaitoksiin. Kaavoituksen toimintojen yhteensovittamiseen pyrkimisen näkökulmasta on jatkossa johdonmukaisempaa käyttää yleiskäsitettä ”ydinvoima”, ellei tarkempi luokittelu tuo lisäarvoa. Eduskunnan käsittelyssä olevassa ydinenergialaissa ei käytetä termiä ”pienydinvoima”.

Jatkossa tarvittaviin suoja- ja turvaetäisyyksiin tulevat ympäröivän maankäytön lisäksi vaikuttamaan voimalaitoksen tyyppi, koko sekä käytettävät aktiiviset ja passiiviset turvajärjestelmät. Maankäytön suunnittelun alkuvaiheessa näitä tekijöitä ei yleensä tunneta tarkasti, minkä vuoksi etäisyyksiä voidaan arvioida vain alustavasti ja skenaariopohjaisesti.

Pienydinvoimalalla tarkoitetaan VISIO-kaavassa modulaarista ja sarjatuotantoon soveltuvaa ydinreaktoria, jonka lämpöteho on alle 1500 megawattia. Helsingin kaupunki katsoo, että maksimirajan lähellä olevia voimaloita ei voi kutsua pienydinvoimaloiksi. Pelkkään lämpötehoon perustuva jaottelu erityyppisiin ydinvoiman toteuttamisratkaisuihin maakuntakaavassa on haasteellinen, koska se voi rajata tarpeettomasti pois potentiaalisia teknisiä toteutusvaihtoehtoja. Lisäksi kaupunkiympäristössä suuriluokkainen lämpöteho (esimerkiksi 1500 MW) on poikkeuksellisen korkea, erityisesti yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) ratkaisuissa, joissa sähkö- ja lämpötehoa tarkastellaan erillisinä mutta toisiinsa kytkeytyvinä suureina. Suojaetäisyyksien ja muiden turvallisuusvaatimusten tarkempi määrittely tapahtuu hankekohtaisesti ydinenergialain mukaisessa lupamenettelyssä. Säteilyturvakeskus (STUK) arvioi laitoksen turvallisuutta ja antaa lausuntonsa muun muassa tarvittavista suojaetäisyyksistä toiminnanharjoittajan toimittamien tietojen perusteella. Tämän vuoksi kiinteän tehorajan asettaminen maakuntakaavassa ei ole tarkoituksenmukaista.

Ehdotamme VISIO-kaavaan seuraavaa ydinvoimaa koskevaa yleismääräystä, joka korvaisi kaavaluonnoksessa esitetyn ”pienydinvoima” -yleismääräyksen: ”Kaava-alueelle voidaan ydinlaitoksen kohdemerkinnällä osoitettujen sijaintipaikkojen lisäksi sijoittaa ydinlaitoksia, jonka vaikutukset ympäröivään maankäyttöön ja ympäristöön ovat hyväksyttäviä. Sijoittaminen edellyttää tarkempaa suunnittelua kuntakaavoituksessa, jonka yhteydessä tulee osoittaa tarvittavat suojavyöhykkeet. Säteilyturvakeskukselle tulee varata kaavoituksen yhteydessä mahdollisuus lausunnon antamiseen.”

VISIO-kaavassa on käsitelty energiatuotantoa ainoastaan ydinvoiman kannalta. On kuitenkin perusteltua tarkastella, mahdollistavatko nykyiset kaavamerkinnät riittävän joustavasti erilaisten energiantuotantomuotojen sijoittumisen. Kaavamerkintöjä ja -määräyksiä tulee täydentää siten, että ne tunnistavat sekä nykyiset energiantuotannon alueet että potentiaaliset uudet mahdollisuudet ja niiden kehittämisen muuttuvassa energiajärjestelmässä.

Visio-kaavan luonnoksessa on osoitettu Norrbergetiin EN/h -merkintä eli uusi sähkönsiirron toimitusvarmuuden kannalta välttämätön 400 kV sähköaseman tarve ja ohjeellinen sijainti. Selostuksen mukaan sijainti on Länsisalmi Vantaan ja Helsingin alueella. EN/h -merkintä olisi syytä tarkentaa oikeaan sijaintiin Vantaan puolelle.

Kaavaluonnos tukee alueellisten lämpöverkkojen kehittymistä ohjaamalla maankäyttöä huomioimaan ja hyödyntämään mahdolliset alueelliset hukkalämmönlähteet. Lisäksi kaavaluonnos edellyttää jatkosuunnittelulta geoenergiapotentiaalin edistämistä lämmitys- ja jäähdytysratkaisuissa. Maakuntakaavan ohjaustarkoitus ja aikajänne huomioiden Helsingin kaupunki pitää tämän lisäksi tärkeänä, että maakuntakaavan määräyksissä huomioidaan tulevaisuuden innovaatioiden mahdollisuudet energiajärjestelmän kehittämisessä. Olennaista on, että kaava ohjaa energiajärjestelmää kohti hiilineutraaliutta ja mahdollistaa erilaiset menetelmät sen saavuttamiseksi.

Datakeskukset

Datakeskukset ovat merkittävä osa tietoyhteiskunnan kehittyvää infrastruktuuria ja vihreää siirtymää, joilla on myös maankäytöllisiä vaikutuksia. Tästä syystä teeman käsittelyä on edelleen syytä tarkentaa ja kehittää VISIO-vaihemaakuntakaavassa. Nykyisessä yhdyskuntarakenteessa erityisesti energiantuotantoalueet voivat tarjota datakeskuksille soveltuvia sijoituspaikkoja valmiin sähkö- ja lämpöinfrastruktuurin ansiosta. Toinen mahdollinen merkittävä mahdollisuus datakeskusten sijoittamiselle on seudun nykyiset tai kaavoitettavat työpaikka-alueet.

Kaavan yleisissä suunnittelumääräyksissä on tunnistettu datakeskukset potentiaalisina kaukolämmön lämpölähteinä. Yleismääräyksen mukaan uusien, huomattavaa hukkalämpöä tuottavien hankkeiden, kuten datakeskusten ja teollisuuslaitosten suunnittelun ja luvituksen yhteydessä on velvoittavasti selvitettävä mahdollisuudet hukkalämmön talteenottoon ja hyödyntämiseen. Hankkeiden sijoittumisessa tulee suosia sijainteja olemassa olevan tai suunnitellun kaukolämpöverkon läheisyydessä. Vaikka datakeskukset kuluttavat sähköä enemmän kuin tuottavat lämpöenergiaa, niiden tuottama hukkalämpö voi olla merkittävä osa paikallista energiajärjestelmää. Lisäksi olisi perusteltua mahdollistaa skenaariot, joissa datakeskusten yhteyteen sijoittuu paikallista energiantuotantoa tai energiainfrastruktuuria, mikä voi tukea järjestelmän tehokkuutta ja toimintavarmuutta.

Luonto

Valmisteluaineiston mukaan luonnon monimuotoisuus tarvitsee vahvistusta voimakkaan maankäyttöpaineen Uudellamaalla. Kaavan ratkaisuissa on painotettu elinympäristöjen säilyttämistä ja kytkeytyvyyden parantamista. Lisäksi kaavalla pyritään edistämään luonnon tilan parantamista (mm. luonnonarvomarkkinaa) uudella ekologisen kehittämisvyöhykkeen merkinnällä. Helsingin kaupungin mukaan kaavassa tehdyt ratkaisut eivät ole kaikilta osin tarkoituksenmukaisia, vaan ne voivat johtaa jopa tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen.

Helsingin kaupunki edistää luonnonsuojelua ja luonnon monimuotoisuuden tukemista laajasti ja on mm. sitoutunut tuomaan kymmenen prosenttia sekä maa- että vesipinta-alastaan tiukan suojelun piiriin. Helsingissä on suuri määrä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita ja kaupunki ylläpitää näistä ajantasaista tietoa luontotietojärjestelmässä. Lisäksi kaupunki tarkastelee erilaisia mahdollisuuksia liittää ekologinen kompensaatio osaksi maankäytön suunnittelua.

VISIO-kaavan luonnoksessa on osoitettu luo-merkinnällä (Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) BirdLife Suomi ry:n laatimat kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) merkittävät lintualueet ja Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet. Pienialaiset FINIBA-kohteet on merkitty kohdemerkinnöin. Olisi selkeämpää poistaa merkinnät kaavakartalta kokonaisuudessaan ja avata asiaa yleismääräyksissä. Mikäli jostain syystä ne halutaan kartalla kuitenkin esittää, tulisi kaavamerkintä jakaa kahtia, jossa Kansainvälisesti ja kansallisesti merkittävät lintualueet on osoitettu omalla merkinnällään ja Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontokohteet omalla merkinnällään. Pienialaisien kohteiden kuten Helsingin edustan yksittäisten lintuluotojen osoittaminen kartalla ei ole perusteltua.

Kaavaluonnoksen lieventämishierarkiaa koskeva yleinen suunnittelumääräys tukee kaavan tavoitetta luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä. Määräyksessä esitetään, että siltä osin, kun vähintään maakunnallisiin luonnonarvoihin kohdistuvia haittoja ei voida välttää, tulisi tarkastella mahdollisuudet luonnonsuojelulain mukaiseen ekologiseen kompensaatioon. Helsingin kaupunki huomauttaa, että luonnonsuojelulain mukainen ekologinen kompensaatio on mahdollista määritellä vasta asemakaava- ja hanketasolla. Maakuntakaava ohjaa ensisijaisesti yleiskaavojen laadintaa, eikä se tästä syystä ole luonteva väline ekologisen kompensaation ohjaamiseen. Mikäli määräys ekologisesta kompensaatiosta kuitenkin sisällytetään kaavaan, tulisi sitä muuttaa siten, että määräyksessä ei ohjata ekologisen kompensaation mahdollisuuksia ainoastaan luonnonsuojelulain mukaiseen menettelyyn. Helsinki on päättänyt toteuttaa ekologista kompensaatiota luonnonsuojelulain mukaista menettelyä ketterämmin. On tärkeä mahdollistaa kuntien erilaiset tavat toteuttaa kokonaisheikentymättömyyttä maankäytön suunnittelussa.

Kaavaluonnoksen kartalla on osoitettu ekologisen kehittämisvyöhykkeen merkinnällä kohteita, jotka ovat erityisen soveltuvia ekologisen kompensaation hyvitysalueiksi. Merkintöjä on kaavakartalla suhteellisen niukasti ja maakuntakaavan mittakaavassa ne keskittyvät harvoille alueille. Kaavaselostuksessa on todettu, että merkintöjen taustalla oleva tietopohja ei välttämättä vastaa koko maakuntaan soveltuvaa potentiaalien määrittelytapaa. Helsingin kaupunki katsoo, että tästä syystä maakuntakaava antaa harhaanjohtavan kuvan Uudenmaan alueen kompensaatiopotentiaalista ja rajoittaa tarpeettomasti kompensaatioalueiden perustamista. Samoin ekologisen kompensaation hyvitysalueiden merkinnät ovat hyvin pienialaisia, ja kaavakartan sijaan niille luontevampi paikka olisi osana kaavan selvitysaineistoa. Helsingin kaupunki esittää, että ekologisen kompensaation hyvitysalue- ja kehittämisvyöhykkeen merkinnät ja määräykset poistetaan kaavasta.

Kaavaluonnoksen yleisen suunnittelumääräyksen mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on tunnistettava suunniteltavan alueen vaikutusalueella olevat ekologisten verkostojen maakunnalliset ydinalueet ja yhteydet. Helsingin kaupunki huomauttaa, että maakunnallisen ekologisen verkoston tunnistaminen on ensisijaisesti maakuntakaavan tehtävä. Kaavaselostuksessa viitataan maakunnallisen ekologisen verkoston osalta voimassaolevan maakuntakaavan viher- ja virkistysverkoston lisäksi Jalkasen et al. (2018) Zonation-selvityksen määrittelyihin luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Suunnittelumääräystä havainnollistamaan olisi hyvä lisätä kaavamateriaaliin tätä kokonaisuutta havainnollistava karttaesitys.

Kaavaluonnoksen viheryhteyden kehittämismerkintään liittyy määräys, jonka mukaan merkinnällä osoitettu yhteys on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa turvattava siten, että yhteys varmistaa ensisijaisesti lajiston siirtymismahdollisuudet, ylläpitää maisema- ja luontoarvoja sekä tarvittaessa tukee virkistyskäyttöä. Lisäksi määräyksen mukaan suunnittelussa on huolehdittava viher- ja siniympäristön laadusta sekä häiriöttömyydestä tai toissijaisesti ympäristöhäiriöiden hallinnasta. Helsingin kaupunki huomauttaa, että kaavaluonnoksessa tällä merkinnällä osoitetut yhteydet ovat jo nykyisellään vahvasti häiriövaikutteisia ja lisäksi osalla yhteyksistä on erityistä merkitystä osana virkistysverkostoa, mikä on omiaan lisäämään häiriövaikutusta lajiston liikkumiselle. Helsingin kaupunki esittää, että määräys muotoillaan seuraavasti: ”Kehittämisperiaatemerkinnällä osoitetaan maakunnallisen ekologisen verkoston toimivuudelle kriittiset yhteydet, joiden toteuttamiselle ei ole vaihtoehtoisia sijainteja. Merkinnällä osoitettu yhteys on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa turvattava. Viheryhteyden tarkkaa sijaintia ratkaistaessa on selvitettävä, että yhteydellä on edellytykset toimia osana laajempaa ekologista ja tarvittaessa virkistyksellistä verkostoa.”

Yleisen suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee ehkäistä melun ja valon häiriöitä luonnon monimuotoisuudelle maakunnallisilla ydinalueilla ja yhteyksillä. Helsingin kaupunki huomauttaa, että määräys lisää entisestään vaikutusten arvioinnin työmäärää kuntakaavoituksessa. Tapa nostaa suunnittelumääräykseen joitakin vaikutusten arvioinnin osa-alueita on epäjohdonmukainen. Helsingin kaupunki ehdottaa, että kyseinen määräys poistetaan, ja melun ja valon vaikutusmekanismeja eri lajiryhmiin ja näitä ehkäiseviä suunnitteluratkaisuja avataan tarkemmin kaavaselostuksessa.

Kulttuuriympäristöt

Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeän alueen merkinnät eivät liity vihreän siirtymän teemaan. Kulttuuriympäristöteemaa ei ole myöskään mainittu kaavaselostuksen tarpeen ja tavoitteiden kuvauksessa. Voimassa olevassa Uusimaa-kaavassa 2050 on jo yleismääräys, jonka mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on tarkistettava viranomaispäätösten, inventointien tai rekisterien ajantasainen tieto arvokkaista alueista, kohteista ja yhteyksistä mukaan lukien alueiden ja kohteiden tarkemmat rajaukset. Tämän takia inventoinnin päivittyminen ei ole riittävä perustelu kaavan sisällön ja tavoitteiden ulkopuolisen teeman tuomiseen maakuntakaavaan.

Helsingin kaupunki ehdottaa selkeyden vuoksi kulttuuriympäristömerkintöjen ja -määräysten poistamista Vihreän siirtymän vaihemaakuntakaavasta.

Liikenne

Tallinnan tunneli on koko Suomen ja Euroopan laajuisen liikenneverkon kannalta tärkeä hanke, joten on erittäin tärkeää, että sen mahdollistamiseksi on tehty selvityksiä ja varauksia liittyen rahtirataan, terminaaliin ja varikkoihin. Lainvoimaisen maakuntakaavan mukaisesti tunnelin linjauksen tulee kulkea Helsingin kautta.

Lentorataa on edistetty määrätietoisesti ja kaavaluonnoksessa on perustellusti esitetty radan uusi linjaus Lentoradan yleissuunnitelman ja täydentyneen ympäristövaikutusten arvioinnin mukaisena.

Luonnoksessa on osoitettu raskaan liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakelu- ja taukopaikkoja. Ne ovat Helsingin seudun elinvoiman ja päästövähennystavoitteiden kannalta keskeisiä kohdemerkintöjä. Helsingin alueelle on osoitettu kohteet Östersundomiin ja Vuosaaren satamaan, nämä sijainnit ovat hyviä kyseiselle toiminnalle.

Kaupunki-ilmailu

Helsingin kaupunki pitää myönteisenä, että kaavassa on tunnistettu kestävä sähköinen ja vähäpäästöinen ilmailu sekä kaupunki-ilmailu ja että kaavaan sisältyy koko maakuntaa koskeva uusi yleismääräys, joka ohjaa varautumaan niiden kehitykseen. Kaavaselostuksessa tunnistetaan myös keskusten, satamien, lentoasemien ja liikenteen solmukohtien merkitys uusien ilmailuratkaisujen mahdollisina tukeutumispisteinä. Tämä on maakuntakaavan yleispiirteisyys huomioiden perusteltu lähestymistapa. Kaupunki toteaa, että ilmatila ei kuulu kuntien toimivaltaan, mutta maankäytön ja ilmatilan rajapinta on keskeinen kysymys erityisesti alailmatilan operaatioiden, turvallisuuden, melun ja hyväksyttävyyden näkökulmasta. Tämän rajapinnan huomioiminen osana suunnittelua on tärkeää.

Helsingin kaupunki katsoo, että VISIO-kaavan luonnos muodostaa tarkoituksenmukaisen lähtökohdan sähköisen ilmailun huomioimiselle maakuntatasolla. Esitettyjä linjauksia voidaan jatkossa tarkentaa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Ampumamelu

Santahaminan ympäristössä olevaa Puolustusvoimien melualue -merkintä on osoitettu kartalla tarpeettoman yksityiskohtaisena eikä se vastaa maakuntakaavalle tarkoituksenmukaista esitystapaa. Maakuntakaavarajauksen tulkinta määritetään hankekohtaisesti yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Helsingin kaupunki pitää hyvänä yleisperiaatetta, jonka mukaan kaavamääräyksissä ei toisteta lakien tai asetusten sisältöä. Voimassa olevien asemakaavojen mukaisen rakennusoikeuden toteuttamisen tulee olla mahdollista, kuten myös olemassa olevien rakennusten peruskorjaamisen ja laajentamisen. Helsingin kannalta on myös keskeistä, että kaavamääräys ei tarpeettomasti rajoita virkistyksen ja luonnonsuojelun edistämistä alueella.

Uudenmaan vuoteen 2050 tähtäävä tavoite on olla ”Euroopan ympäristöviisain, innovatiivisin ja onnellisin maakunta”. Uusimaa tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä, mikä vaatii merkittäviä investointeja puhtaaseen teknologiaan ja vihreän siirtymän hankkeisiin. Vihreä siirtymä liittyy kaikkiin maakuntaohjelman painopisteisiin. Jotta maakuntaohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee myös maakunnan alueidenkäytön ja maakuntakaavan tukea niitä vahvasti. Uudella innovatiivisen vihreän siirtymän VISIO-vaihemaakuntakaavalla on lähdetty hakemaan ratkaisuja vihreän, puhtaan siirtymän mahdollistamiseksi ja edistämiseksi Uudellamaalla ympäristön reunaehdot huomioiden.

Kaavaluonnos sisältää alustavia kaavaratkaisuja ja vaikutusten arviointia. Luonnoksesta toivotaan laajaa keskustelua ja näkemyksiä, jotta VISIO-kaavaan osataan valita Uudellemaalle soveltuvimmat ja vihreää siirtymää tehokkaimmin edistävät ratkaisut. VISIO-kaava on vaihemaakuntakaava ja se täydentää ja täsmentää voimassa olevaa maakuntakaavakokonaisuutta viiden vihreään siirtymään kytkeytyvän teeman (energia; teollinen tuotanto, kiertotalous ja maa-aineshuolto; luonto ja hiilensidonta; logistiikka ja pitkän matkan henkilöliikenne; vesihuolto ja vesivarat) sekä maanpuolustuksen osalta. Lisäksi kaavassa käsitellään läpileikkaavina näkökulmina ilmastonmuutokseen hillintää ja sopeutumista; turvallisuutta, resilienssiä ja huoltovarmuutta; hyväksyttävyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä innovatiivista vihreää siirtymää. Nämä näkökulmat huomioidaan etenkin vaikutusten arvioinnissa, mutta mm. turvallisuutta käsitellään myös kaavaratkaisujen muodossa maanpuolustuksen edellyttämään alueidenkäyttöön liittyen. Vaihemaakuntakaavan tavoitevuosi on sama 2050 kuin lainvoimaisen Uusimaa-kaava kokonaisuuden, ja sen esitystapa pysyy yhtä yleispiirteisenä ja strategisena.

Maakuntakaava osoittaa alueidenkäytön suuret linjaukset pitkälle tulevaisuuteen. Se on yleispiirteisin taso kaavajärjestelmässä. VISIO-kaavatyöhön tulee vaikuttamaan käynnissä oleva alueidenkäyttölain uudistus, mikä tarkentanee niin kaavaprosessia kuin maakuntakaavan roolia kaavajärjestelmässä.

Lausuntopyyntö

Kaupunginkanslia on pyytänyt kaupunkiympäristölautakuntaa antamaan asiasta lausunnon kaupunginhallitukselle 14.4.2026 mennessä.